sosiaalisten oikeuksien karkauspäivä

Karkauspäivänä marssittiin myös sosiaalisten oikeuksien puolesta. Helsingin sosiaalinen oikeudenmukaisuus ry yhdessä laajapohjaisen kansanliikkeen kanssa järjesti maltillisen mielenilmauksen asunnottomuutta ja nuorten syrjäytymistä vastaan ja perustulon puolesta. Laineen Kasperi tahditti kulkuetta Hakaniemen torilta Senaatintorille, jossa puhuttiin ja juotiin kuumaa mehua. Samana päivänä avattiin Laitos ja julkaistiin ensimmäinen le Monde Diplomatique & Novaja Gazeta -lehti, mutta niihin juhliin en ehtinytkään. 

Keskiviikkona oli myös Tarja Halosen viimeinen päivä presidenttinä – se sopi jotenkin surullisen hyvin sosiaalisten oikeuksien karkaamisen teemaan. Minulla ei tunnu olevan niin henkilökohtaista suhdetta Haloseen kuin monilla tovereilla, mutta olihan se silti haikeaa. Vasemmistolainen naispresidentti edustaisi minua kuitenkin aika paljon paremmin kuin Niinistö. Vaikka Silvia Modig kertoi eilen uuden presidentin virkaanastujaispuhetta kuunnellessaan melkein liikuttuneensa: "Sehän on vasemmistolainen! Mä melkein mietin, et miks mä en äänestänyt tota." Sen kun vielä näkisi.