"Hilkka Ahteen potkut ovat häpeälliset, varjostavat koko ay-liikkeen
toimintaa. AVB:n potkut ovat vähemmän yllättävät, peli on ollut
häpeällisen huonoa ja halutonta."
Paavo Arhinmäki, fb, 4.3.2012
Olen yrittänyt saada jotain tolkkua tästä AKT:n viestintäjohtaja Ahteen erottamiseen johtaneesta jupakasta. Hesarin nettisivujen ja muiden juorulehtien armoilla se ei ole ihan yksinkertaista. On ilmeisen vaikea pomo Timo Räty, jonka toiminnasta on tehty kantelu ja aloitettu rikostutkinta. On muitakin alaisia, jotka vuosien varrella ovat kärsineet huonosta johtajuudesta tai kiusaamisesta. On huhupuheita taksijonossa, tyhjäksi sanakummajaiseksi jäävää luottamuspulaa, suhdehuhuja ja viimeisimpänä vasemmistolaisten vallankaappausyritys. On salailua, kieltämistä ja ympäripyöreyksiä. Tavallaan jännää nähdä, mitä vielä paljastuu ja mihin tämä kaikki johtaa. Toisaalta kamalaa, että ammattiliitoissa työilmapiiri on tällainen.
Itse en usko, että kiusaamisväitteet olisivat perättömiä. Poliisitukintaa tuskin alettaisiin ihan heppoisin perustein. Syitä tilanteen tulehtumiselle voi toki vain arvailla, mutta kiusaamiseen pitäisi tietysti ehdottomasti puuttua ja kitkeä se pois etenkin liitoista ja toki kaikilta muiltakin työpaikoilta. Korkeissa viroissa olevat eivät tietenkään voi puhua työnantajastaan mitä tahansa soopaa, mutta jos työpaikkakiusaamisesta puhuminen ystävälle tai julkisesti johtaa automaattisesti luottamuspulaan ja irtisanomiseen, jossain on vikaa ja pahasti.
Omasta kokemuksestani tiedän, että kiusaamiseen puututaan ällistyttävän haluttomasti, tapahtui se sitten koulussa tai työpaikalla. Pomot (tai opettajat) eivät halua ottaa kantaa tai astua kenenkään varpaille, koska jokaisella on tietysti oma näkemyksensä asiasta, ja sitä puolustetaan tiukasti. Kiusaaminen ei kuitenkaan lopu sillä, että se vaietaan kuoliaaksi, ongelma lakaistaan maton alle ja ns. lyödään kättä päälle. Ne, jotka uskaltavat avata suunsa, joutuvat surullisen usein lopulta kärsijöiksi, kun kiusaaja pääsee luikahtamaan kuin koira veräjästä ja valitsemaan seuraavan uhrin piinalleen.
Toivottavasti AKT-sotkuun saadaan pian joku selvyys ja kiusanhenget pannaan kuriin, minä en ainakaan pysy tässä enää perässä. Dan Koivulaakso on kirjoittanut Laitoksen sivuille aiheesta asiallisen ja tätä paljon jäsennellymmän tekstin; Jami Järvinenkin ruotii asiaa KU:n Kaasuputkessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti