Poetry Will Serve

Kävin Kiasmassa. Vaikka oikeastaan sairauslomapäivien jälkeen olisi ollut paljon töitä tehtävänä. Vaikka oikeastaan teki mieli mennä kotiin nukkumaan flunssanrippeitä pois. Vaikka oikeastaan en koskaan käy Kiasmassa. 

Ystäväni julkaisi viime viikolla Instagramissa kuvan Juhlaviikkojen konsertissa ja kirjoitti kuvatekstiin: ”Note to self: do something every Monday. Not selfhel BS, just common sense.” Minusta se oli paras elämänohje aikoihin.

Tämän viikon maanantaina olin sairaana ja koska pääsin sairauspäivien jälkeen vasta tänään takaisin töihin, tänään oli tavallaan viikon toinen maanantai. Siksi tein jotain ja menin Kiasmaan (ihan vähän myös siksi, että Kiasma suljetaan viikonlopun jälkeen puoleksi vuodeksi ja siksi, että teen usein asioita viime tipassa).

Vaikka en olekaan Kiasman vakikävijä, en jaksanut keskittyä muihin kerroksiin kovin tarkasti vaan suuntasin suoraan Alfredo Jaarin Kun runous ei riitä – Tonight No Poetry Will Serve -näyttelyyn. Olin kuullut näyttelystä joitain melko ihastuneita ja joitain vähemmän haltioituneita arvioita. Halusin silti nähdä sen. 

Minusta teokset olivat vaikuttavia. Eivät ehkä maailmoja mullistavia, mutta sellaisia, että niiden esittämiä ihmisiä ja asettamia ajatuksia kannattaisi aika ajoin ajatella. Vaikka mediakriittinen ote ja normien kyseenalaistaminen on periaatteessa osa jokapäiväistä työtäni (ja kiinnostaa muutenkin), sain monia oivalluksia.

Otin muutamia kuviakin, vaikka olen alkanut pohtia, kannattaako kaikkea kuvata. Vai pitäisikö sittenkin vain katsoa ja tallettaa muistiin? Tosin ei sekään minulta usein onnistu – jos en kuvaa, vähintään kirjoitan.

Koskettavimpia teoksia olivat kaksipuoliset valokuvataulut, joissa toisella puolella oli meri ja toisella puolella, vain peilin kautta katsottavissa, kaltereiden takana itkeviä venepakolaisia. Ja se sumuinen valokuva sodan lapsesta, jolla Jaar halusi kertoa, että kuva toisesta, toisen tarina, jää aina epätarkaksi. Siitä en ottanut kuvaa. 

Muuten, kun ensimmäisen kerran näin (hieman vinosti rajatun) kuvan Jaarin näyttelyjulisteista, luulin, että näyttelyn nimi on: ”Kun rukous ei riitä, poetry will serve”. Minusta se olisi ollut aika hyvä näyttelynimi. Ehkä teen joskus itse sellaisen. 

P.s. Koko ajan tekisi mieli kirjoittaa kaikkea. Mutta koko ajan on myös kiire tehdä kaikkea muuta ja halu kirjoittaa vain kamalan hyvin, tarkasti ja harkitusti.