Kommentti jättää jälkensä -kampanja

Blogi on jäänyt taas harmittavan vähälle huomiolle viime kirjoituksen nostattaman mediamyrskyn jälkeen. Kirjoitettavaa olisi niin töistä kuin vapaa-ajan projekteistakin, mutta edellä mainittujen vuoksi aika on koko ajan vähän liian kortilla. Lupasin kuitenkin osin työni puolesta, osin omasta mielenkiinnosta ja kannustuksen halusta kirjoittaa lyhyen tekstin nettikiusaamista vastustavaan kampanjaan liittyen.

Olen elokuun alusta lähtien tehnyt Ei vihapuheelle -liikettä työkseni. Kevään ja kesän aikana tein vapaaehtoishommia niin Euroopan tason kampanjalle kuin Suomenkin liikkeelle ja nykyään minulle ilokseni jopa maksetaan syrjinnän ja vihapuheen vastaisesta aktivismista. Työtä tehdään monella eri tasolla ja hyvin erilaisten yhteistyötahojen kanssa. Kannustamme ihmisiä kehittämään myös omaa vihapuheenvastaista toimintaa ja liittymään liikkeeseen omilla projekteillaan.

Kolmisenkymmentä nettikiusaamiseen ja -vihapuheeseen kyllästynyttä bloggaajaa päätti ryhtyä tuumasta toimeen ja järjestää oman kiusaamisen vastaisen kampanjan. Jokainen kirjoittaa blogissaan nettikiusaamisesta ja siihen suhtautumisesta eri näkökulmista ja kannustaa myös kanssabloggaajia ja lukijoita positiiviseen kommentointiin ja vihaviestien tyrehdyttämiseen.

Suurin osa tempauksen takana olevista bloggaajista on nuoria äitejä, jotka kertovat blogeissaan elämästään ja kiinnostuksenkohteistaan. Vanhemmuuden erilaiset tavat tuntuvat herättävän hyvin intohimoista keskustelua ja mielipiteitä monenlaisilla areenoilla; myös blogimaailmassa. Tempaukseen osallistuvat bloggaajat ovat saaneet kestää vihanpurkauksia niin omissa blogeissaan kuin esimerkiksi suosituilla keskustelupalstoilla (demi.fi ja vauva.fi on siksi haastettu mukaan tempaukseen).

Olen itse blogannut erilaisista aiheista aktiivisesti keväästä 2007 alkaen, mutta vuosien aikana saamani negatiiviset kommentit on laskettavissa yhden käden sormin. Vaihtovuoden aikana pidin englanninkielistä päiväkirja-/runoblogia, jonne sain muutamia häiriköitä, mutta se on ikävin omakohtainen kokemukseni blogimaailmasta. Olen kyllä kärsinyt kiusaamisesta koulussa ja työpaikalla ja nyt nykyisen työni kautta myös netissä tapahtuvan vihapuheen, syrjinnän ja loukkausten kulttuuri on tullut hyvin tutuksi.

Kasvoton ja nimetön, vihaa levittävä ja loukkaava kommentointi on verkossa helpompaa kuin muuten elämässä. Usein ihmiset eivät myöskään tajua, miten suuri potentiaalinen yleisö verkkokeskusteluilla on. Sanat ja niiden hyväksyttävyys ovat usein kontekstisidonnaisia: kavereiden kesken on usein sallittua käyttää ronskimpaa kieltä kuin julkisemmissa tilanteissa ja tuntemattomampien ihmisten kanssa.

Netissä kontekstia ei aina muisteta ottaa huomioon tai ei edes tajuta, miten julkisia erilaiset verkon tilat ovat. Kun verkkoa ja muuta elämää on enää hankala erottaa toisistaan, piinaajat ja loukkaukset seuraavat kohdettaan helposti ympäristöstä toiseen. Koulukiusaaminen tulee kännykässä ja tietokoneella kotiin, eikä kiusattu saa välttämättä olla missään rauhassa.

Itse en ole anonymiteetin poistamiseen pyrkimisen kannalla, koska nimettömyydestä ja kasvottomuudesta on monessa tilanteessa myös hyötyä. Vaikeista ja henkilökohtaisista asioista voi olla helpompaa puhua nimimerkin turvin ja toivon nimenomaan rehellisen keskustelun lisääntymistä kuin rajoittumista. Myös kansalaisaktivisteille anonyyminä toimimisen mahdollisuudesta on usein hyötyä.

En myöskään usko nuorten netin käytön rajoittamiseen tai omien puheiden sensurointiin kiusaamisen rajoittamiseksi. Nuorille ja kaikille täytyy luoda verkkoon areenoja, joissa on turvallista olla ja kertoa asioita eikä rangaista kiusaamisen ja loukkausten kohteita rajoituksilla. 

Vastaäänen korottaminen ja positiivisten viestien ja kommenttien antaminen on usein hedelmällisempi vastaus loukkauksiin kuin pelkkä vastustaminen tai vastahyökkäys. Ei vihapuheelle -liikkeessä haluamme tuoda esiin vihapuhetta ja syrjintää, jota ihan oikeasti tapahtuu verkossa ja yhteiskunnassamme. Vielä tärkeämpää mielestämme on positiivisten vastauksien ja keinojen antaminen kaikille, jotka vihapuhetta kohtaavat – niin kohteena kuin sivustaseuraajanakin. Meillä jokaisella on velvollisuus ja erilaisia mahdollisuuksia puuttua vihapuheeseen ja olla tuottamatta sitä itse. Voimme vaikka aloittaa blogimaailmasta ja positiivisesta kommentoinnista.