Tämä
tunnelukkokohu taitaa kyllä olla jo vähän menneen viikon lumia, koska tänään kaikkien
huulilla on tietysti Juhannustanssit osa 2. Merkitsen silti muistiin.
One
love -ryhmän taiteilijat Kaija Papu ja Antti Pussinen varastivat hiljattain
toistasataa lemmenlukkoa Tampereen Patosillalta, sulattivat ne möykyksi ja
esittelivät taiteena Pirkanmaan 5. triennaalissa. Ihmiset pahoittivat mielensä
puolin ja toisin ja rakkauden puolesta kohistiin urakalla.
Ystäväni
sanoi: Minun työssäni lukko sulkee oven siihen vajaan, johon intialainen
lapsivaimo on teljetty käärimään savukkeita henkensä kaupalla.
Se
ei ole hyvä lukko. Sellaisia lukkoja on minunkin naisteni maailmassa: niillä
lukitaan kotiapulaiset piiloon ja säilöön työpaikoilleen, ihmissalakuljetuksen
uhrit täyteen ahdettuihin takakontteihin ja joskus ne pakkotyöhön tai itsensä
myymiseen alistetut ihan oikeasti kettingillä kiinni siihen patteriin.
Riippulukkojen
ja raskaiden telkien lisäksi ovat vielä ne henkiset salvat, joilla ihmisiä
pidätellään. Ja sitten lukossa olevat ihmiset. Ne lukot eivät symboloi ainakaan rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti