maanantai 12. marraskuuta 2012

Kansalaisyhteiskunnan käsite - blogiessee 2

Millainen merkitys internetillä on tulevaisuudessa kansalaisyhteiskunnassa?

Internet on nopea ja lähes maksuton tapa reagoida, toteuttaa ideoita ja koota ihmisiä yhteen ja nostattaa vaikkapa kansanliikkeitä. Suomessa ja muuallakin länsimaissa sen käyttömahdollisuudet alkavat myös ainakin teoriassa olla kaikkien ulottuvilla ja saavutettavissa. Internet voi luoda tai vahvistaa tietynlaista tasavertaisuutta, antaa äänen ryhmille, joilla ei ole varaa tai muuten mahdollisuutta saada ääntään kuuluviin valtamedioissa. Internetissä on helppo olla yhteydessä samanmielisiin henkilöihin vaikka maapallon toisella puolella tai toisaalta tutustua naapureihin (esim. kaupunginosaliikkeet, vaihtopiirit, jotka usein toimivat paljon verkossa) ja vahvistaa tai rakentaa yhteisöllisyyttä uusin välinein.

Internet voisi olla ihanteellinen paikka uudenlaisen kansalaisyhteiskunnan rakentamiseen, mutta tosiasiassa se saattaa synnyttää pikemminkin lisääntyvää eriytymistä ja sokeutumista erilaisuudelle, uudenlaista passivoitumista ja lyhytjännitteisyyttä ja jopa uusia eriarvoisuuden muotoja. Internetin käyttämiseen ja internetissä toimimiseen tarvitaan niin teknisiä taitoja (ja tietysti erityisiä, ei välttämättä halpoja laitteita) kuin tietämystä internetkäyttäytymisestäkin (nettietiketti, keskustelusäännöt, medialukutaito). Internetin voisi mieltää Bourdieun mukaan yhdenlaiseksi sosiaaliseksi kentäksi, jolla toimitaan erityisillä säännöillä, jotka toiset osaavat paremmin, toiset huonommin. Vaikka kaikilla on teoriassa yhtäläinen pääsy verkkoon, toiset osaavat käyttää internetin mahdollisuuksia omiin tarkoituksiinsa paremmin kuin toiset.

Vaikka internetissä on näennäinen mahdollisuus päästä yhteyteen kenen tahansa ja millaisia mielipiteitä tahansa esittävien henkilöiden kanssa ja helppo saada tietoa omasta elämänpiiristä poikkeavista asioista, netissä usein sosialisoidaan pelkästään hyvin samanmielisten ihmisten kanssa omaa ajatusmaailmaa ja jopa omaa egoakin pönkittäen. Internetissä on helpompi valita ne ihmiset, joiden kanssa on kanssakäymisissä, kuin todellisessa maailmassa. Kun kaikki sitten tunnustavat samaa ideologiaa ja jakavat samat mielipiteet, oma kupla pikemminkin vahvistuu kuin avautuu erilaisille ihmisille ja mielipiteille. Habermas on ollut samoilla linjoilla siitä, että keskustelu internetissä ei niinkään käy vilkkaana erilaisten ihmisryhmien välillä vaan samanmieliset vain eristäytyvät entistä tiukemmin omiin ryhmiinsä. Hyvä esimerkki on presidentin syrjäytymistyöryhmän ehdotuksista käyty keskustelu, jossa osapuolet (ryhmässä toimineet ja sitä puolustavat keski-ikäiset sedät ja nuoret, syrjäyttämistä kokeneet naiset) kävivät näennäisesti dialogia, mutta puhuivat käytännössä täysin eri asioista – eivätkä ensin mainitut sitä edes tajunneet.

Kommunitaristinen suuntaus pitää kansalaisyhteiskunnan perusyksikkönä yhteisöä, ei yksilöä. Internetyhteisöllisyys on kaunis ajatus ja toimiikin monissa asioissa, mutta verkossa on myös hyvin helppoa rakentaa itsestään juuri sellainen kuva kuin haluaa ja korostaa sillä juuri yksilöllisyyttä, ei niinkään vahvistaa yhteisöllisyyttä (vaikka yksi osa ihmisen persoonan rakentamista usein onkin tietynlaisiin ryhmiin identifioituminen).

Aktiivinen toimiminen internetissä saattaa myös johtaa uudenlaiseen passivoitumiseen: mielensä osoittaminen on netissä erittäin helppoa, mutta saatta vähentää entisestään halukkuutta lähteä kaduille ja nousta barrikadeille. Koska internetissä tapahtumat ja ilmiöt käynnistyvät nopeasti, usein suorastaan leimahtaen, ne saattavat myös hiipua hyvin nopeasti. Verkossa syntyvät yhteisöt ovat yleensä matalahierarkkisia ja nimenomaan verkostomaisia, mutta usein niiden toimintaa hankaloittaa juuri selkeän organisaation ja johtohahmojen puute.

Verkkoyhteisöissä on kuitenkin potentiaalia esimerkiksi lähidemokratian tukemiseen ja nimenomaan hiljaisten äänten kuuluvuuden parantamiseen. Internet voi olla ja varmasti tulee olemaan osa tulevaisuuden kansalaisyhteiskuntaa, mutta pelkästään se ei riitä ihmisten aktivoitumiseen ja yhteisöllisyyden rakentamiseen ja ylläpitämiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti