anna kontulan jalanjäljissä

Olin tänään tekemässä yhdeksättä (ja mahdollisesti viimeistä) haastattelua graduani varten. Teen gradua ihmiskaupan uhrien tunnistamisesta järjestötyössä ja aineiston olen kerännyt tekemällä asiantuntijahaastatteluja kansalais- ja työmarkkinajärjestöissä.

Olen aina vierastanut haastattelua tutkimusmetodina. Oikeastaan olen vierastanut koko kvalitatiivista traditiota, koska laadulliset tutkimusmenetelmät ovat niin epämääräisiä ja väliin arveluttaviakin. Diskurssianalyysi on ainoa kvalimenetelmä, jonka olen edes kelpuuttanut oikeaksi tutkimusmenetelmäksi. Oma graduaiheeni ei kuitenkaan taipunut kvantimetodeihin eikä edes diskurssianalyysiin, joten jouduin itse taipumaan. En kuitenkaan halunnut haastatella asianomaisia, koska minusta on eettisesti hieman arveluttavaa mennä tonkimaan ihmisten yksityisiä asioita ja sitten muutaman hassun haastattelun perusteella väittää itseäni jonkin asian tuntijaksi. Gradu kun on muutenkin aika vähäpätöinen työ (sen kun muistaisi kirjoittaessakin) eikä useinkaan kovin oikeaa tutkimusta. Koska oma aiheeni on erityisesti asianomaisten eli uhrien näkökulmasta hyvinkin henkilökohtainen ja vaikea, en voinut kuvitellakaan haastattelevani ihmiskaupan kohteeksi joutuneita ihmisiä. Asiantuntijahaastattelut olivat sopiva kompromissi ja hedelmällinen tapa lähestyä aihetta.

Jännitin ensimmäisiä haastatteluja aika tavalla, koska en oikein tiennyt mitä odottaa ja koska tuntui pelottavalta lähestyä ammattilaisia, joista osa on melkein legendoja alalla. En vieläkään oikein nauti haastattelumetodista, mutta kaikki kohtaamani ihmiset ovat olleet ystävällisiä, kiinnostavia ja ennen kaikkea suhtautuneet minuun kuin oikeaan tutkijaan, usein melkein kuin vertaiseen.

Tämän päivän haastattelun lopuksi haastateltava sanoi, että toivottavasti voimme tehdä yhteistyötä jatkossakin, varsinkin jos päädyn alalle töihin. Hän kertoi tehneensä aiemmin yhteistyötä Anna Kontulan kanssa, mutta nyt kun Kontula valittiin eduskuntaan, häneltä ei enää riitä samalla tavalla aikaa tutkimukselle. Haastateltava siis tavallaan nimesi minut Anna Kontulan seuraajaksi, mistä olin vähintäänkin otettu. Jokaisessa haastattelussa olen saanut oivalluksia, kannustusta ja kehujakin, mutta tämä meni jo ns. nextille levelille.

Anna Kontula on ehdottomasti yksi idoleitani niin tieteen kuin politiikankin saralla. Kun Kontulasta alettiin kohista hänen julkaistuaan Punaisen eksoduksen, mielikuvani tutkijasta ei ollut mitenkään kovin mairitteleva. Sitten aloin oikeasti lukea hänen kirjoittamiaan tekstejä, ja mitä enemmän luen, kuulen ja näen, sitä suuremmaksi arvostukseni Kontulaa kohtaan kasvaa. Kontula tuntuu olevan sekä poliitikkona että tutkijana samalla tavalla ketään nöyristelemätön, suorasanainen ja omaan asiaansa uskova. Hän ei kuitenkaan ole koskaan kylmä, vaan tekee asiat sydämellä. Kontula taitaa olla lisäksi ainoa suomalainen tutkija, joka on tutkinut ihmiskauppaan liittyviä ilmiöitä sekä seksin että työn maailmassa. Olisi kunnia seurata hänen jalanjälkiään.