Solidaarisuus-kalenterissa lukee karkauspäivän kohdalla ”nimettömien
nimipäivä”. Kalenterisivun alareunassa on lueteltu erikoisia etunimiä, joilla
ei ole omaa nimipäivää. Se, ettei nimeä ole hyväksytty yliopiston
nimipäiväalmanakkaan, ei tietenkään tee kenestäkään nimetöntä. Mutta entä ne,
oikeasti nimettömät, millaista heidän elämänsä on? Millaista on elää nimettä?
Mitä silloin on, jos ei ole nimeä?
Sen sijaan että olisin kosinut – jokin pieni feministi
minussa sai kylmiä väreitä koko ajatuksesta – mietin tänään nimettömiä, paperittomia ja muita kasvottomia. (Ja marssin pitkin Hämeentietä punalippujen liehuessa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti