Vihapuheen määrittelyä

No Hate Speech Movementin bloggaajien tämän viikon ennakkotehtävissä käsitellään vihapuhetta ja sen määrittelyä. Tehtävänantona oli kirjoittaa lyhyt bloggaus vihapuheesta yleensä tai jostain erityisestä vihapuheongelmasta, kohderyhmänä omanmaalaiset 14–18-vuotiaat. Kirjoituksen kanssa tuli vähän hoppu, mutta laitan sen nyt kuitenkin tänne muistiin.

Suomessa kampanjaa koordinoivat Plan Suomi ja Ihmisoikeusliitto ja kampanja avataan meillä virallisesti huomenna; Euroopan avaushan oli jo viime perjantaina. En pääse itse huomisiin avajaisiin, mutta käväisin tänään Planin toimistolla ja pääsin näkemään kampanjavideon ennakkoon. On kivaa päästä tekemään yhteistyötä myös suomalaisten vastuujärjestöjen ja kampanja-aktivistien kanssa. 

***

Hate speech attacks a particular person or group on the basis of race, ethnicity, nationality, colour, sex, gender, sexual orientation, disability, religion, opinions or the like. Finnish legislation condemns for example defamation, illegal threat and incitement to ethnic or racial hatred but not all hate speech.

The first thing that crosses my mind thinking of Finland and hate speech are the so called immigration critics. Criticising Finland’s immigration policy as well as the immigrants coming to Finland (and often also Finland’s ethnic minorities, sexual minorities etc.) is one of the main issues on the agenda of our fourth biggest political party Perussuomalaiset (True Finns).

Since they started courting voters during the local elections (2008) and European Parliament election (2009) by criticising Finland’s rumouredly loose immigration policy other politicians also started to harden their opinions and comments on immigration.

In reality many of the statements of these critics are purely racist. They often appeal to their freedom of speech but can’t handle any kind of critique themselves. They also plead to their unawareness or use the Just kidding! -card easily.

Some of the members or politicians of True Finns have been convicted of hate speech crimes. Many have connections to aggressive nationalist and fascist movements.

The distance from violent words to violent deeds often isn’t too long. We need to fight hate speech in order to fight hatred.

Vielä rakkaudesta, ihmisoikeuksista ja vihapuheesta

Osallistun Euroopan neuvoston nuoriso-osaston vihapuheen vastaiseen kampanjaan, No Hate Speech Movementiin. Kampanja avataan virallisesti tämän viikon perjantaina, mutta kampanjan bloggaajien koulutus on jo alkanut. Tämän viikon tehtävänä oli kirjoittaa ihmisoikeuksista ja mikäpä sen parempi aihe kuin oikeus avioliittoon. Edellisessä postauksessa kirjoitin samasta aiheesta suomeksi.

Koska kampanja on Euroopan laajuinen, kirjoitan siihen liittyen myös englanniksi. Kielitaitoni saattaa olla hieman ruosteessa, mutta ehkä tärkeämpää on se mitä sanoo kuin se, miten hyvin osaa valita oikeat prepositiot.

I’m participating in the No Hate Speech Movement by Council of Europe’s Youth Department. The campaign will be launched this Friday but our training has already begun. This weeks assignment was to write about human rights. The right to marriage seemed a good theme for the post.

Love is a human right

I dare to say that the human right situation is relatively good in Finland. We are well off compared to many other countries. Still, it doesn’t mean that there are no breaches or violations of human rights. It doesn’t mean that our country is ready.

Today is a flag day in Finland. We are celebrating equality and flagging to the credit of Minna Canth, Finnish writer, feminist - and the only Finnish woman having a flag day dedicated to her.

Today we also witnessed a concrete and beautiful act of equality: the citizens’ initiative for gender-neutral marriage was opened for signatures and in 14,5 hours it was signed by the required 50 000 citizens. Collecting of the signatories will continue the next six months and in September the initiative will be handed over to the parliament.

At the end of February parliament’s Legal Affairs Committee decided by a narrow vote not to table the initiative for discussion and balloting. The accumulation of the required support means that lawmakers must now consider the bill.

In Finland homosexuality was illegal up until 1971. From March 1^st 2002 same-sex couples have had the right to legally register their relationship. The civil union gives the couples same obligations as marriage but not the same rights. The same-sex couples can inherit each other but they don’t have the right to take the same surname or to adopt outside the family, for example. Finland remains the only Nordic country that does not recognize same-sex unions.

The 16^th article of the Universal Declaration of Human Rights states that “Men and women of full age, without any limitation due to race, nationality or religion, have the right to marry and found a family. They are entitled to equal rights as to marriage, during marriage and at its dissolution.” Although it speaks about “men and women” it also says “without any limitations”. In my world sexual orientation mustn’t be a limitation on the right to marriage and found a family - on the right to love.

The European Convention for the Protection of Human Rights and Fundamental Freedoms goes a bit further. Its 12^th article states that “Men and women of marriageable age have the right to marry and to found a family, according to the national laws governing the exercise of this right.” Our national law doesn’t give the same opportunities to everybody in this particular (not only) case - yet. But laws are only social constructions made by human beings and can be changed.

Some of my brethren are homosexuals. There are homosexuals among my family members, friends, acquaintances and neighbours. Also at my office, in my football team, in my political party and in my university. And I think it’s totally wrong and gives me unfathomable sorrow that they are discriminated just because of falling in love with a person, not gender.

It’s inconceivable that so many people have to fight for their right to love on a daily basis. To ponder on what to tell other people about their families. To dread even, narrow-mindedness and hatred welling of some irrational fear. To register instead of marrying.

In this assignment I was asked to reflect on and write what human rights mean to me. Whether they are important for me or not. I guess no one would say that human rights are not important. Still we seem to have different opinions on what human rights are, what they mean and who they concern.

I think they concern every single human being. After all, they’re called human rights. Not heterosexuals’ rights or Europeans’ rights or some people’s rights but human rights. They are everybody’s business. We are all entitled and obliged to fight for equality and equal rights. The more we are the louder the voice.

’Cause if you fight love you’re always a loser

Olin viime huhtikuussa Setan ja Suomen Amnestyn järjestämässä mielenosoituksessa, jossa vastustettiin Pietarin ”homoseksuaalisen propagandan” vastaista lakia. Mielenosoitus järjestettiin Finlandia-talon edustalla; talolla juhlittiin Helsingin 200-vuotista pääkaupunkiutta ja kutsuvieraana oli myös Pietarin kuvernööri Georgi Poltavtshenko, joka oli kuukautta aiemmin allekirjoittanut tuon lain.

Seisoin mielenosoittajien joukossa, kannattelin ison banderollin toista päätä ja huusin muiden mukana: Love is a Human Right! Olin sataprosenttisesti tuon huudon takana, mutta mietin silti, onko minulla oikeutta olla täällä. Enhän minä ole homoseksuaali – onko silloin tekopyhää manifestoida homojen puolesta. 

Kuva: Riikka Kaukinen

Mielenosoitus sattui olemaan siskontyttöni yksivuotissyntymäpäivänä. Olen luvannut, että opetan ja näytän tytölle maailmasta sellaisia asioita, jotka ovat minulle tärkeitä mutta eivät ehkä tuttuja hänen vanhemmilleen. Lupasin, että kunhan hän kasvaa vielä vähän, menemme mielenosoituksiin yhdessä. Menemme yhdessä maailmaan ja rakennamme siitä paremman. Tuossa homopropagandalain vastaisessa mielenosoituksessakin ajattelin, että haluan, että siskontyttöni saa kasvaa parempaan ja avarakatseisempaan maailmaan ja jo se on hyvä syy olla täällä.

Oulun Prideilla heinäkuussa toverini Dan Koivulaakso sai sitten kaasusta ollessaan järjestämässä keskustelutilaisuutta hltb-pakolaisten tilanteesta. Viimeistään silloin ajattelin, että kyllä! Tämä asia kuuluu meille kaikille, sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta. Meillä jokaisella on lupa ja velvollisuus taistella tasa-arvon ja yhtäläisten oikeuksien puolesta.

Oikeus rakkauteen ja oikeus avioliittoon ovat ihmisoikeuksia ja ne kuuluvat kaikille. Mitä useampi sen sanoo ääneen, sitä kovempi ääni on. Kuten Antero Eerola viime kevään demon aikaan kirjoitti: ”Siksi millään ’propagandalla’ ei voi vaikuttaa ihmisen seksuaaliseen suuntautumiseen. Sillä voidaan enintään muuttaa muiden ihmisten asenteita entistä sallivammiksi, ymmärtävämmiksi ja hyväksyvämmiksi suhteessa erilaisuuteen.”

Minun lähipiirissäni on homoseksuaaleja. Minun perheenjäsenissäni, ystävissäni, tutuissani ja naapureissani on heitä. Minun työpaikoillani, jalkapallojoukkueessani, puolueosastossani ja yliopistollani myös. Niin on meidän kaikkien. Ja minusta on aivan totaalisen väärin ja pohjattoman surullista, että heitä syrjitään sen takia, että he eivät rakastuneet sukupuoleen vaan ihmiseen.

On käsittämätöntä, että iso osa ihmisistä joutuu päivittäin taistelemaan oikeudestaan rakastaa. Miettimään, mitä omasta perheestä voi kertoa työkavereille tai hyvänpäiväntutuille. Pelkäämäänkin, ahdasmielisyyttä ja jostain irrationaalisesta pelosta syntyvää vihaa. Rekisteröitymään avioitumisen sijaan. 

Minä en tiedä, millaista sellainen elämä on. Mutta minä voin taistella sen puolesta, ettei kenenkään muunkaan enää tarvitsisi miettiä. Ja niin voit sinäkin, ensi alkuun vaikka allekirjoittamalla kansalaisaloitteen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Tasa-arvon päivän sankarin Minna Canthin sanoin: "Teidän lakinne ja oikeutenne, hahaha – Niitähän minun pitikin ampua!"